AJANKOHTAISTA

10 hyvää syytä jyrätä viheriöitä

GCSAA (Golf Course Superintendents Association of America) käsittelee jyräämisen hyötyjä, joihin lukeutuu muiden muassa tautien esiintymisen väheneminen ja paremman nurmipinnan saavuttaminen. Artikkelin on kirjoittanut Thomas A. Nikolai (Ph.D.) ja se on alun perin julkaistu Golf Course Management -lehdessä huhtikuussa 2014.

Jyrääminen kolmesti viikossa voi vähentää leveälehtisiä rikkaruohoja, levää, sammalta, kuivalaikkuja ja dollar spot -tautia.

Kun käynnistin ensimmäisen tutkimukseni viheriöiden jyräämisestä Michiganin yliopistossa vuonna 1993, en osannut odottaa, että tutkisin samaa aihetta vielä lähes 20 vuotta

myöhemminkin.

1990-luvulla jyräämistutkimuksen alkuperäinen tavoite oli tutkia, onko jyrääminen turvallista. Huolenaiheisiin lukeutuivat tuolloin pinnan tiivistymisriskin kasvaminen, kudoksen vahingoittuminen ja tautien leviäminen jyrän rullien mukana. Näiden pelkojen vuoksi jyräämiskertoja haluttiin rajoittaa.

Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä viheriöitä jyrättiin lähinnä routavaurioiden lievittämiseksi, alustan kylvämisen esivalmisteluissa ja viheriönnopeuden lisäämiseksi turnauksissa – jos viheriöitä ylipäätään jyrättiin. Sittemmin saadun yllättävän tutkimustiedon myötä viheriöiden jyrääminen on omaksuttu osaksi terveen nurmipinnan luomista ja asiakastyytyväisyyden lisäämistä.

Tekemäni mittavan tutkimuksen vuoksi minua on usein pyydetty listaamaan kymmenen parasta syytä jyräämiselle. Myönnän naureskelleeni ajatukselle mutta totuus on, että olen täydellinen ihminen tekemään tällaisen listauksen, joten annoin lopulta periksi. Seuraavassa listaamani kymmenen syytä, miksi viheriöitä kannattaa jyrätä.

10. Jyrääminen vähentää routavaurioita ja pinnan skalpeerausta, kun työskennellään sään armoilla

Maailman lauhkeilla vyöhykkeillä ilmenevät lukuisat pakkas- ja suojasääjaksot johtavat maan routaantumiseen. Routa puolestaan saa aikaan epätasaisen nurmipinnan keväällä. Viheriöt jyrätään usein keväällä ennen ensimmäisiä leikkuukertoja, jotta mahdollisilta skalpeerausvaurioilta pystytään välttymään. Samoin rankkoja sadejaksoja seuraavat kosteat helteet voivat muodostaa kuitua, jolloin pehmeä viheriön pinta on altis skalpeeraamiselle. Tällaisissa sääoloissa leikkuuta edeltävä jyrääminen voi pienentää skalpeeraamisen riskiä.

9. Viheriöalustan kylvämisen esivalmistelu

Jyrääminen on tärkeää lukuisista syistä, kun perustetaan nurmialustoja. Ensimmäiseksi, kun rakennetaan arvokkaita alueita, on ehdottoman tärkeää jyrätä alue useita kertoja ennen kylvämistä, jotta juurialue tiivistyy. Näin pystytään myös vähentämään maan liikkumista tai pääsemään siitä kokonaan eroon rakentamisen aikana ja sen jälkeen.

Toiseksi: nurmea käsittelevässä kirjallisuudessa korostetaan laajalti ja oikeutetusti siemenen ja maan välisen kontaktin tärkeyttä nurmialueita perustettaessa. Paras tapa hyvän kontaktin saavuttamiseen on jyrätä alue heti kylvämisen jälkeen. Lisäksi Michiganin yliopiston viheriöiden perustamista käsitelleessä tutkimuksessa huomattiin, että viheriöalueet, joita jyrättiin kylvämisen jälkeen useita kertoja viikossa, alkoivat itää nopeammin ja olivat nopeammin valmiita pelaamiseen kuin alueet, joita ei jyrätty.

8. Vähemmän leveälehtistä rikkaruohoa, sammalta ja levää

Jyräämisen vaikutusta leveälehtisiin rikkaruohoihin, sammaleeseen ja levään ei ole erityisesti

tutkittu sitä varten suunnitelluilla tutkimusalustoilla, mutta muissa tutkimuksissa aiheen ympärillä on huomattu jyräämisen positiivinen vaikutus ajan myötä näiden kaikkien vähenemisessä.

Michiganin yliopiston tutkimuksessa vuonna 1996 huomattiin, että kolmesti viikossa jyrätyillä viheriöillä oli vähemmän leveälehtisiä rikkaruohoja, sammalta ja levää kuin viheriöillä, joita ei jyrätty ollenkaan. Arkansas’n yliopiston maisteriopiskelija Jay Richards huomasi tutkimuksessaan vuonna 2008, että jyrääminen vähensi levän tunkeutumista viheriöille. Ei ole tiedossa, miksi jyrääminen auttaa tässä ongelmassa mutta on arvioitu, että tiivistyneellä nurmella on jotain tekemistä asian kanssa.

7. Jyrääminen vähentää kuivalaikkujen esiintymiä

Michiganin yliopistossa vuosina 1995-2000 tehdyssä viheriöiden jyräämistä käsitelleessä tutkimuksessa havaittiin, että kolme kertaa viikossa jyrätyillä viheriöillä havaittiin kuivalaikkuja merkittävästi vähemmän kuin viheriöillä, joita ei jyrätty ollenkaan. Tutkimuksessa otetut maanäytteet osoittivat, että jyrätyt alueet olivat muita kosteampia ja niillä kasvavalla ruoholla oli suurempi juurimassa kuin jyräämättömillä alueilla. Maaperän lisääntynyt kosteus ja ruohon suurempi juurimassa luonnollisesti johtavat pienempään määrään kuivalaikkuja viheriöillä.

Viime vuosina maaperän kosteuden tilavuuden mittaamisesta on tullut helpompaa tutkijoille ja kenttämestareille, kun TDR-teknologia (time-domain reflectometry) on kehittynyt. Michiganin ja Arkansas’n yliopistojen tutkimuksissa tehdyt TDR-mittaukset ovat osoittaneet johdonmukaisesti, että jyrääminen lisää maaperän kosteutta.

6. Viheriönnopeuden säilyttäminen ennallaan korkeammalla leikkuukorkeudella

Taulukosta (klikkaa tästä) nähdään viheriönnopeuslukuja ensimmäisestä leikkuukorkeutta ja jyräämistä käsitelleestä tutkimuksesta vuodelta 1996. Alueet, jotka leikattiin 4,7 mm (0,187 tuuman) korkeuteen, jyrättiin kolmesti viikossa. Näitä alueita verrattiin jyräämättömiin alueisiin, jotka leikattiin 4,0 mm (0,156 tuuman) korkeuteen.

Tutkimuksen alussa korkeamman leikkuukorkeuden alueilla havaittiin hidastunut viheriönnopeus verrattuna lyhyemmäksi leikattuihin alueisiin. Kuitenkin puolentoista viikon jyräämisen jälkeen korkeamman leikkuun alueiden viheriönnopeus saavutti lyhyemmäksi leikattujen alueiden nopeuden ja paikoin jopa ylitti sen. Jyrääminen johti mielenkiintoisesti siihen, että korkeamman leikkuukorkeuden viheriöillä säilyi jyräämistä seuraavana päivänä sama nopeus kuin lyhyemmäksi leikatuilla viheriöillä.

Tämän alkuperäisen tutkimuksen jälkeen on tehty lukuisia muita tutkimuksia, jotka vahvistavat saadut tulokset. Rutgersin yliopisto on lisäksi havainnut, että jyrääminen ja korkeampi leikkuukorkeus vähentää keltaläikkää (anthracnose) ja Michiganin yliopisto on havainnut ruskolaikun vähenevän.

5. Toukkien aktiivisuus vähenee – ehkä!

Tämä saattaa olla vähän kaukaa haettua, mutta ainakin opitte, että olen rehellinen.

Michiganissa sijaitsevassa Hancock Turfgrass Research Centerissä meillä ei yleensä ole riittävästi toukkia hyönteismyrkyn käyttämiseen, mutta vuosien varrella olen huomannut toukkia – ja niiden selkeän syömisvahingon – tutkimusalueillani. Toukkien läsnäolo on ollut verrattavissa lisääntyneeseen lintujen määrään, joten olen tulkinnut, että linnut seuraavat toukkia.

Sama tapahtui kolmena vuonna. Laskin lintujen nokkimia reikiä nurmessa ennen leikkaamista ja jyräämistä. Kolmesti viikossa jyrättävillä alueilla oli huomattavasti vähemmän lintujen nokkimia reikiä (ja näin ollen vähemmän toukkia). Lintujen nokkimien reikien määrä laski vuosittain 55-60 prosenttia melko johdonmukaisesti. Voin aika hyvillä mielin todeta, että jyrääminen vähentää toukkien toimintaa, mutta en varsinaisesti laskenut toukkien määrää, joten en voi olla täysin varma asiasta. Jätän asian teidän päätettäväksenne, kunnes nurmialueita tutkivat hyönteistutkijat selvittävät asian perusteellisesti.

4. Pintadressauksessa levitetyn hiekan parempi pääsy maahan

Michiganin yliopisto tutki vuonna 2006 jyräämistä ja dressaushiekan pääsyä maahan rönsyrölliviheriöillä. Tutkimukseen kuului erilaisia kontrollialueita: sellaisia, joille ei laitettu ollenkaan hiekkaa, sellaisia, joille laitettiin hiekkaa ja jotka harjattiin kuivana sekä sellaisia, jotka harjattiin ja sen jälkeen jyrättiin kertaalleen värisevällä True-Surface-jyrällä.

Dressauksen jälkeisenä päivänä alueet leikattiin perässä käveltävällä leikkurilla ja leikkuujäte kerättiin ämpäreihin ja laitettiin sitten paperipusseihin, jotka laitettiin uuniin, jotta vesi haihtuisi. Sitten leikkuujäte laitettiin vesiämpäriin, jossa hiekka upposi pohjalle ruohopalojen jäädessä pinnalle kellumaan. Ruohopalat kerättiin verkolla ja hiekka seulottiin tarkasti. Sitten hiekka palautettiin uuniin ja punnittiin. Lopputuloksena huomattiin, että dressaushiekkaa päätyi leikkuukoppiin suunnilleen 40 prosenttia vähemmän silloin, kun viheriöt jyrättiin harjauksen jälkeen (katso taulukko klikkaamalla tästä). Näillä alueilla oli myös suurempi viheriönnopeus monta päivää dressauksen jälkeen ja vähemmän orgaanista ainesta kauden lopussa.

John Sorochan (Ph.D.) teki samankaltaisen tutkimuksen bermudaruoholla Tennesseen yliopistossa ja sai tulokseksi jopa 80 prosenttia pienemmän määrän viheriöiltä leikkuukoppiin päätynyttä hiekkaa True-Surface-jyrällä jyräämisen jälkeen. Tietääkseni ei ole tehty tutkimusta, onko jyrillä ilman värinäominaisuutta samanlainen vaikutus hiekan pääsyyn maahan.

3. Vähemmän dollar spot -tautia

Vuonna 1995 huomasin, että kolme kertaa viikossa jyrättävillä viheriöillä oli vähemmän dollar spot -tautia kuin viheriöillä, joita ei jyrätä. Data ei ollut tilastollisesti merkittävää enkä uskonut tekeväni samanlaista havaintoa uudestaan. Seuraavana vuonna jyrätyillä viheriöalueilla oli merkittävästi vähemmän tautia dollar spot -taudin levitessä. Olisi vähättelyä sanoa, että yllätyin huomiosta.

Olen siitä lähtien tehnyt samanlaisia havaintoja vuodesta toiseen jyräämistä koskevissa tutkimuksissani. Lisäksi vuonna 2011 Michiganin yliopiston opiskelija Paul Giordino raportoi, että jyräämisen määrien lisääminen vähensi merkittävästi dollar spot -taudin esiintyvyyttä. Onkin ilmiselvää kysyä, miksi jyrääminen vähentää dollar spotia. Vastaus on pitkä ja jokseenkin vaikeasti esitettävissä, ja tämä artikkeli on vain lyhyt top 10 -listaus. Tärkeää on ymmärtää, että säännöllinen jyrääminen vähentää dollar spot -taudin esiintymistä.

2. Jyrääminen on taloudellista (jyräämisen ja leikkaamisen tiheys)

Julkaisin saamani tulokset dollar spot -tutkimuksistani tieteellisessä lehdessä vuonna 2001 ja moni kollega suhtautui tuloksiin ymmärrettävän epäluuloisesti. Vuonna 2002 pidin aiheesta esitelmän GCSAA:n konferenssissa Orlandossa. Monet jyrävalmistajat olivat kuulemastaan niin iloisia, että ne päättivät jatkaa jyräämistutkimusteni rahoittamista aina tähän päivään asti. Näiden yritysten (ja Michiganin yliopiston) tuella olemme voineet vuosien varrella tutkia erilaisia jyräämisen ja leikkaamisen säännöllisyyteen ja tiheyteen liittyviä ohjelmia, kuten alla luettelemani.

a. Päivittäinen vaihtelu jyräämisen ja leikkaamisen välillä

Ensimmäinen leikkaamisen ja jyräämisen vaihtelua käsittelevä tutkimus aloitettiin Michiganin yliopistossa vuonna 2004. Tutkimuksessa vertailtiin päivittäistä leikkaamista vuoropäivinä tapahtuvaan leikkaamiseen ja jyräämiseen. Tutkittavilla viheriöillä päivittäinen leikkaamisen ja jyräämisen vaihtelu paransi nurmen kulutuksen kestävyyttä pitäen viheriönnopeudet samoina kuin päivittäin leikattavilla viheriöillä. Jos ajattelette tämän johtavan rahallisiin säästöihin, olette oikeassa. Tennesseen yliopiston opiskelija Dan Strunk teki kuluanalyysitutkimuksen, jossa verrattiin kahta edellä mainittua tapaa. Tutkimuksessa havaittiin, että vuorottelemalla jyräämistä ja leikkaamista päivittäin pystyi säästämään 13 000 dollaria vuosittain tavallisella tennesseeläisellä golfkentällä. Tämä voikin olla taloudellisesti erinomainen vaihtoehto – erityisesti kun lämpöstressi on kovaa kylmien alueiden lajikkeille ja kylmästressi kovaa lämpimien alueiden lajikkeille.

b. Päivittäinen leikkaaminen ja jyrääminen

Tällä vaihtoehdolla ei ainakaan ajatella rahan säästämistä. Tulokset kuitenkin osoittavat, että päivittäinen leikkaaminen ja jyrääminen saa aikaan johdonmukaiset viheriönnopeudet päivästä toiseen, saattaa mahdollistaa korkeamman leikkuukorkeuden (joka johtaa nurmen parempaan terveyteen ja kulutuksen kestävyyteen) ja auttaa hallitsemaan dollar spot -tautia merkittävästi enemmän kuin päivittäinen leikkuu ja jyrääminen joka toinen päivä.

c. Päivittäinen jyrääminen ja leikkaaminen joka toinen päivä

Juuri niin: jyrääminen joka päivä ja leikkaaminen joka toinen päivä. Kaikista tutkimistani vaihtelutavoista tämä johtaa kaikkein johdonmukaisimpaan viheriönnopeuteen päivästä toiseen, erittäin hyvään kulutuksenkestävyyteen pelkkään leikkaamiseen verrattuna sekä parempaan dollar spot -taudin hallintaan verrattuna päivittäiseen leikkaamiseen ja joka toinen päivä tehtävään jyräämiseen. Riippuen nykyisestä jyräämisohjelmastanne tällä tavalla saattaa saada aikaan myös taloudellisia säästöjä.

Yllä luetelluilla ohjelmilla en ole koskaan havainnut lisääntynyttä tiivistymistä. Toisaalta kaikki käyttämäni tutkimusalueet on dressattu säännöllisesti (kerran kahdessa tai kolmessa viikossa). Lisävaroitus: Kun jyräsin alueet joka päivä, käytin aina markkinoiden kevyintä jyrää (Tru-Turf, DMI Speed Roller ja Tru-Surface vibratory -jyrät), koska niiden toimittajat ovat tukeneet tutkimuksiani jatkuvasti. En halua antaa ymmärtää, että jyräämällä viikon jokaisena päivänä yli 250 kiloa painavalla jyrällä saisi aikaan tiivistymistä ja siten heikomman nurmen. Varoitan vain, että emme tiedä, aiheuttavatko painavammat jyrät tiivistymistä. Vaikka olen kevyiden jyrien puolestapuhuja ja kannustan kaikkia kenttämestareita jyräämään viheriönsä, kannatan sitäkin enemmän varovaisuutta, kun tehdään muutoksia viheriöillä.

1. Parempi asiakastyytyväisyys

Golftutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että viheriöiden kunto on golfareiden silmissä tärkein yksittäinen pelikokemukseen vaikuttava asia. Jyräämällä saadaan aikaan tasaisemmat viheriöt ja sitä kautta pallon johdonmukainen rullaaminen ja nopeammat viheriönnopeudet. Mikään muu kulttuurillinen tai mekaaninen toimenpide ei lisää asiakastyytyväisyyttä niin paljon kuin säännöllinen jyrääminen. *

Lopuksi, mikään muu mekaaninen toimenpide ei anna kenttämestarille mahdollisuutta säätää viheriönnopeuksia asiakaskunnan ilahduttamiseksi. Lainatakseni Walter S. Harbinia vuodelta 1922: ”En voi ymmärtää, miten täydellisen puttipinnan voisi saada aikaan ilman jyräämistä.” Uskoakseni herra Harbin olisi iloinen tämän päivän puttipinnoista, jotka on saavutettu osin jyräämisen avulla.

Kirjoittaja:

Thomas A. Nikolai, Ph.D., “Doctor of Green Speed,” on erikoistunut nurmipintojen tutkimiseen Michiganin yliopistossa. Hän kirjoittaa kahdesti kuukaudessa ilmestyvää ”Up to Speed” -kolumnia GCM-lehdessä.

Käännös ja kuvat: Esa Hukkanen

Alkuperäinen artikkeli: https://www.gcmonline.com/course/maintenance/news/rolling-golf-greens?fbclid=IwAR33rJDKT12qo-zyW70TTZqmz7utUtKJPfOgNhmKruEXpHlwI4nVDnu4J4s

Lisää aiheesta: https://www.gcmonline.com/course/environment/news/rolling-golf-greens#ixzz5dtFiflUr

*Kannattaa perehtyä oman kentän Pelaaja ensin -palautteeseen yhdessä seurakonsultin kanssa, jotta näette oman kenttänne yksilöllisen tilanteen. [toim. huom.]