Suositukset viheriöiden kasvualustaksi, kuten USGA:n luokitus, sekä puhdas hiekka, jota käytetään dressaukseen, antavat hyvän pohjan tämän päivän viheriöiden vaatimustasolle. Samalla olemme luoneet hyvinkin steriilit ja yksipuoliset olosuhteet maan pieneliöille, kuten bakteereille, sienille ja muille mikrobeille. Vilkas ja monipuolinen pieneliötoiminta edistää monin tavoin monivuotisten nurmikoitten hyvinvointia ja uusiutumiskykyä. Erilaisten biostimulanttien avulla pystytään pitämään pieneliötoimintaa yllä, mutta mitä kaikkea onkaan tarjolla ja millä saamme vastineen haluamaamme asiaan?

Mitä biostimulantit tekevät?

• Pieninä määrinä biostimulantit edistävät kasvien ja mikrobien kehitystä ja kasvua
• Tehostavat ravinteiden käyttökelpoisuutta joko pidättäen niitä maassa tai tekevät ravinteet kasville helpommin käytettäviksi
• Jotkut biostimulantit toimivat maanparannusaineina, kohentaen rakennetta ja tarjoten ravinteiden pidättymispaikkoja sekä mikrobeille suotuisia kasvuympäristöjä
• Jotkut biostimulantit parantavat kasvin kykyä vastustaa kasvitauteja
• Useat kykenevät vaikuttamaan kaikin yllä mainituin tavoin

Tarjolla on suuri määrä erilaisia biostimulantteja, kenttämestarilla on helposti vaikeuksia valita runsaasta valikoimasta se omalle kentälle sopivin. Tarjolla on spesifisiä yhden vaikuttavan aineen tuotteita, mutta useissa tuotteissa on useampia vaikuttavia aineita, jotta saadaan laajempi teho. Yksinkertaisimmillaan kasvit ja mikrobit tarvitsevat hiiltä, typpeä, fosforia, hiilihydraatteja ja sokeria. Jotkin biostimulantit sisältävät näitä kaikkia heti käyttökelpoisina ja osa taas sisältää ainesosia, joista kasvit ja mikrobit pilkkovat tarvitsemansa.

Biostimulanttien käytölle golfnurmille on kaksi perusteltua syytä:

1. Pieneliötoiminnan kasvattaminen ja ylläpito. Orgaaniset yhdisteet jotka toimivat pieneliöiden ravintona ja energian lähteenä ovat usein vähissä juuristokerroksessa. Pieneliöillä on suuri kapasiteetti suorittaa erilaisia prosesseja; muuntaa ravinteita käyttökelpoiseksi ja pidättää niitä maaperässä, kuidun hajotus, tautipaineen hillintä sekä maan rakenteen ylläpito. Tämän kapasiteetin monipuolisuus on paljon suurempi kuin minkään biostimulantin vaikutus suoraan kasviin. Biostimulantteja ei pystytä ohjaamaan vain hyödyllisten mikrobien saataville, joten biostimulanttien käyttö vaatii myös huolellista suunnittelua, ettei tule vahingossa ruokkineeksi aktiivisia patogeenejä.
2. Biostimulanttien suora vaikutus kasviin. Täydellisissä kasvuolosuhteissa biostimulanttien vaikutus kasvin hyvinvointiin on melko pieni, mutta haastavimmissa olosuhteissa hyödyt ovat selvästi nähtävissä. Golfnurmet ovat yksi keinotekoisimmin luotuja kasvuympäristöjä ja niissä kasvi ei aina pysty tuottamaan tai saamaan kaikkea tarvitsemaansa, tällöin biostimulantin käyttö on perusteltua.

Katsaus yleisimpiin biostimulanteissa käytettäviin aineisiin.

Humusaineet – humiinit, humushapot ja fulvohapot

Urheilunurmikoiden juuristokerros sisältää hyvin vähän orgaanista ainesta (humusta). Humusta syntyy golfnurmikoilla kuidun hajotuksessa ja se koostuu erilaisista monimutkaisista hiilivetyketjuista, joiden molekyylipaino on korkea.  Juuristokerrokseen lisätään usein pintalevityksenä hiekkaa, jotta pinta saadaan pysymään halutunlaisena. Silloin luonnollista maan kehittymistä ei tapahdu ja maassa on vähän paikan päällä syntyneitä humusaineita – humiineita, humushappoja sekä fulvohappoja. Humusaineet vaikuttavat useihin maaperän prosesseihin ja täten niitä lisätään humaatteina sekä humus- ja fulvohappoina.

Fyysisesti humusaineet parantavat maan rakennetta; vedelle ja hapelle muodostuu sopivia huokosia ja tasapaino näiden kahden välillä pysyy sopivana. Kemiallisesti humusaineet omaavat negatiivisen varauksen, jonka vuoksi ne pystyvät pidättämään kationeita. Toisin sanoen kasville tärkeät positiivisesti varautuneet kationit kuten kalsium, kalium, magnesium ja useat muut ravinteet, pysyvät kasville saatavassa muodossa lähellä juuristoa, eivätkä huuhtoudu tai sitoudu kasvin ulottumattomiin.

Humushapot vaikuttavat maan happamuuteen reagoimalla karbonaattien kanssa muodostaen hiilidioksidia. Lisäksi epäorgaanisissa lannoitteissa olevia suoloja, kuten natriumia, voidaan sitoa pois maanesteestä vaihtamalla maanesteeseen muita kationeita pidättymispaikoilta.

Humaateilla, humus- ja fulvohapoilla on lisäksi hyödyllisiä vaikutuksia suoraan kasviin, sillä ne edistävät solujen jakautumista ja pituuskasvua sekä lisäävät klorofyllin määrää.

Yksittäin eristetty fulvohappo omaa pienen molekyylipainon, jolloin se pääsee sisään kasviin lehtien, korren ja juurien kautta. Tämä ominaisuus tekee fulvohaposta erinomaisen apuvälineen, koska se pystyy kelatoimaan muita biostimulanttien osia, nestemäisiä ravinteita sekä kasvinsuojeluaineita ja kuljettamaan ne suoraan kasviin. Tästä on suuri etu etenkin alku- ja loppukauden kylmemmissä ja pimeämmissä olosuhteissa. Fulvohappoa voi käyttää kelatointiapuna läpi vuoden, kun taas humaatit ja humushapot ovat parhaimmillaan kesäkuukausina.

Kitiini

Kitiini on typpirikas polymeeri, jota esiintyy luonnossa yleisesti osana eläinten ja hyönteisten rakenteita. Vain selluloosaa esiintyy luonnossa enemmän kuin kitiiniä. Kitiiniä on niveljalkaisissa, hyönteisissä, sienissä sekä levissä ja sitä tulee kiertokulkuun näiden eliöiden kuoltua. Runsaasta määrästään huolimatta näitä eliöitä on hyvin vähän tai ei ollenkaan golfnurmien juuristokerroksissa, joten kitiinistä on lähes aina pulaa.

Kitiinin lisäämisellä voidaan saada useita positiivisia vaikutuksia. Kitiini lisää sienien kasvua, joka taas lisää kuidun hajotusta ja sitä kautta hillitsee tautien leviämistä. Kitiniillä on myös positiivinen vaikutus siementen itämiseen, ja sen on huomattu kokeissa nostavan itämisprosenttia jopa 20 %. Se myös lisää kasvin hiilihydraattituotantoa ja sen tuoma hyöty voidaan nähdä esimerkiksi kohonneena pakkasen sietona.

Merilevä

Merilevä on biostimulanteista ehkä tunnetuin ja tuotteita on markkinoilla satoja. Merilevää tuotetaan eri lajeja ja merilevän uuttometodeja on useampia, kaikilla tuotteilla on kuitenkin lopulta hyvin samankaltaiset vaikutukset biostimulanttina.

Merilevä biostimulantit vaikuttavat erityisesti mikrobeihin niiden sisältämän hiilen, hiilihydraattien sekä ravinteiden johdosta, jotka toimivat mikrobeille energian lähteinä.  Yleisesti kaliumhydroksilla uutetut merilevät sisältävät enemmän orgaanista ainesta kuin kylmäpuristetut tuotteet. Enemmän orgaanista ainesta sisältävät tuotteet ovat osoittautuneet tukevan sienten ja bakteerien kasvua paremmin, kuin esimerkiksi monimutkaiset sokerit. Hyödyt nähdäänkin tässä tapauksessa enemmän vilkastuneena mikrobitoimintana kuin suoraan kasviin vaikuttavana.

Kylmäpuristetut merilevätuotteet, joissa molekyylirakenne on yksinkertaisempi, vaikuttavat suoraan kasviin. Tämä johtuu suurilta osin sen sisältämistä kasvihormoneista; auksiini, sytokiniini ja gibberelliini. Auksiini vaikuttaa kasvin solujen pituuskasvuun, jakautumiseen ja vanhenemiseen. Sytokiniini auttaa kasvia siirtämään ravinteita kasvin sisällä, säätelee solujakautumista ja hidastaa soluseinien vanhenemista. Gibberelliini säätelee kasvua ja korren pituuskasvua, sekä vaikuttaa itämiseen ja siementen tuotantoon.

Aminohapot

Aminohappoja on kaksikymmentä erilaista ja ne toimivat proteiinien rakennuspalikoina. Hyvissä olosuhteissa kasvi kykenee tuottamaan itse kaikki tarvitsemansa aminohapot, mutta stressitilanteissa tuotanto heikkenee. Tämän kaltaisia tilanteita ovat esimerkiksi alhaiset leikkuukorkeudet, vähentynyt valonmäärä ja kuivuus eli yleisesti olosuhteet joissa fotosynteesi on heikompaa, vaikka tarvetta aminohapoille olisi. Aminohappotuotteilla saadaan paras vastine nurmikoilla, kun niitä käytetään aikaisin keväällä, jolloin kasvi ei vielä kykene tuottamaan tarpeeksi itse suhteessa kasvupotentiaaliin. Apua aminohapoista voi saada myös kesällä kuivina ajanjaksoina. Aminohapot sisältävät myös typpeä, jota kasvi voi hyödyntää.

Melassit

Melassin lähteenä toimii sokeriruoko, josta sitä uutetaan useisiin eri muotoihin. Nurmikoille käytettynä paras muoto on monimutkaisiksi hiilihydraateiksi (polysakkaroidit) jalostetut, josta ovat yksinkertaiset sokerit ja suolat poistettu. Nämä hiiltä, sokereita ja hiilihydraatteja sisältävät yhdisteet toimivat energian lähteenä maamikrobeille, erityisesti bakteereille. Melassit sisältävät myös useita hivenaineita, joita mikrobit tarvitsevat katalysoimaan entsyymituotantoa, joka taas on edellytys ravinteiden muuntamisessa kasville käyttökelpoiseen muotoon.

Melassit myös kelatoivat ravinteita, jotka muuten kiinnittyisivät maahan kasville vaikeasti saatavaan muotoon. Kelaattimuodossa olevat ravinteet ovat kasville saatavilla sellaisenaan, joten on hyödyllistä lisätä polysakkaroideja tai fulvohappoa nestemäisen lannoitteen mukana ruiskutukseen. Tämä edesauttaa ravinteita pysymään pidempään kasville helposti saatavilla.

Suurimman hyödyn melasseista saa keväällä vauhdittamaan prosesseja sekä kesällä edesauttamaan kasvin ravinteiden saantia ja stimuloimaan maamikrobeita. Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa syksyisin, jolloin melassin lisääminen saattaa ruokkia aktiivisten fusarium-sienten ja muiden patogeenien kasvua.

Happi

Kaikki edeltävät biostimulantit on eristetty erilaisista raaka-aineista, mutta on hyvä muistaa, että kaikki hyödylliset maaperässä toimivat prosessit tapahtuvat aerobisesti; tämä tekee hapesta kaikista tärkeimmän biostimulantin. Säännöllinen ilmastus läpi kauden estää juuristokerroksen tiivistymistä. Saatavilla on tuotteita, jotka edistävät hapen liikkumista maassa ja edesauttaa kasvin ja mikrobien normaalien toimintojen suorittamista, mutta niillä ei voi täysin korvata mekaanisia toimenpiteitä.

Tämä artikkeli avaa vasta pienen raon biostimulanttien maailmaan. Saatavilla on useita tutkimuksia ja tietoa, jotka uppoavat syvemmälle yksityiskohtiin. Tärkeintä biostimulanttien käytössä on tietää milloin mitäkin biostimulanttia tulisi käyttää, jotta sillä saadaan haluttu vaikutus aikaiseksi.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Martin Ward, toimitusjohtaja, Symbio. Suomentanut ja muokannut Saila Innanen, tuoteryhmäpäällikkö (MMK), Schetelig.