Teksti: Esa Hukkanen

Tuttu näky television golfturnauksissa on jonkinlainen suihkulähde tai vastaava vesiesteessä. Koristeellisuutensa lisäksi niistä on myös muuta iloa, kirjoittaa Neil Ferguson BIGGA:n sivuilla.

Monesti golfkenttien lammet ovat erillään muista vesistöistä, jolloin vesi vain seisoo niissä paikoillaan. Golfkenttien lammet voivat olla kokonaan tai osittain keinotekoisesti rakennettuja tai toisinaan myös luonnollisia vesistöjä, jotka tarvitsevat hoitoa. Hyvin hoidetut vesialueet tarjoavat miellyttävämmän ympäristön, haastetta golfiin ja kauniin elementin golfkentälle.

”Ilmaan pääsee vapautumaan rikkivetyä, joka saa aikaan tutun mädän kananmunan hajun.”

Golfkenttien lampien syntyhistoria yltää usein kenttää edeltäneeseen aikaan. Paikalla on ehkä ollut pieni puro tai lähde – tai ihan vain kuoppa, johon sadevesi on kertynyt märimpinä jaksoina. Nämä alueet ovat voineet olla linkittyneinä muihin vesistöihin.

Vesistön kuntoon vaikuttaa moni asia

Kun ihmisen toimet alkoivat vaikuttaa vesistöjen luonnolliseen prosessiin lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön myötä, monet lammet ovat alkaneet kärsiä vahinkoa – joko esteettistä tai veden luonnollisen liikkumisen muuttumisen kautta. Seisovissa vesissä vahingot näkyvät selkeimmin, koska vesi ei pääse vaihtumaan.

Eläinten ja kasvien esiintymiseen vesistön läheisyydessä vaikuttaa muun muassa veden laatu, ravinnemäärä, vesikasvillisuus ja levä, kiintoaineet, valon läpäisy, lämpötila ja monet muut tekijät.

Jos lammen pohjalle kertyy runsaasti lehtiä, voi siitä seurata hapenpuutetta vedessä. Tällöin anaerobiset bakteerit etsivät hapenlähteensä lehtien sijaan nitraateista ja sulfiiteista. Näin ilmaan pääsee vapautumaan rikkivetyä, joka saa aikaan tutun mädän kananmunan hajun. Aerobiset bakteerit puolestaan hajottavat lehdet ja levät paljon nopeammin kuin anaerobiset bakteerit. Näin ollen on oleellista tarjota lampeen riittävästi happea, jotta aerobiset bakteerit voivat toimia oikein.

Kenttämestarin ja muun johdon on hyvä perehtyä paikalliseen lainsäädäntöön ennen vesistölle tehtäviä toimenpiteitä. Myös vesistöjen lähellä tehtävät rakennustoimet voivat vaikuttaa niiden terveyteen, joten vaikutukset tulisi arvioida ennakolta ja välttää niistä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia.

Suihkulähteiden avulla voidaan lisätä hapen määrää vedessä, jolloin lampi pysyy terveempänä.

Miten hapen määrä vedessä lisääntyy?

Veden pinnalla happea liukenee ilmasta veteen. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Vakaassa tilassa happi liukenee hitaasti veteen, kunnes vesi ei voi ottaa sitä vastaan yhtään enempää. Tällöin veden kylläisyyden sanotaan olevan sata prosenttia. Kun veden lämpötila nousee, hapen liukoisuus laskee. Viisiasteisessa makeassa vedessä on 12,8 mg happea litraa kohden, kun 20 asteessa happea on enää 9,1 mg litraa kohden. Vedessä elävät lajit ovat kehittyneet selviämään monenlaisissa ekologisissa lokeroissa, mutta ilman happea ne eivät selviä.

”On oleellista tarjota lampeen riittävästi happea, jotta aerobiset bakteerit voivat toimia oikein”.

Ilmasta liukeneminen ei ole kuitenkaan ainoa tapa, jolla veteen pääsee happea. Kaikki vihreät kasvit, levät ja jotkin klorofylliä sisältävät bakteerit kykenevät yhteyttämään. Yhteyttämisen aikana hiilidioksidi ja vesi muodostavat yhdessä solun kasvamiseen tarvittavaa happea ja glukoosia. Tällöin vedestä voi tulla ylikylläistä, kun kylläisyysaste voi nousta 160 prosenttiin, mistä voi olla haittaa elämälle vedessä.

Yhteyttäminen on myös kaksiteräinen miekka: Vihreä aines tuottaa mielellään happea päiväaikaan, ja siirtyy sitten pimeän ajaksi pelkästään soluhengitykseen. Tämä prosessi käyttää saatavilla olevaa sokeria ja luo happiromahduksen, joka voi tappaa kalat.

Happitason avulla voidaan myös määrittää ravinteiden saatavuus vedessä. Alhaisilla happitasoilla typen ja fosforin kaltaiset ravinteet muuttuvat liukoisiksi ja voivat tehostaa levien kasvua. Kesäkuukausina hapen liukenemiskyky on matala, kun veden pintalämpötila on korkea – myös heikko veden liikkuvuus tekee hapen liukenemisesta vaikeampaa. Ilman minkäänlaista tuulta tai veden liikkumista veden pintakerros lämpenee ja eristää veden alemmat kerrokset. Tästä seuraa veden kerrostumista, joka edesauttaa leväkukintaa.

Miten kenttämestari pystyy kohtelemaan lampia niin, että happea pääsee veteen helpommin ja veden elämä saadaan terveemmäksi? Siitä seuraavaksi.

Lisää happea suihkulähteiden avulla

Suihkulähteet ovat usein näyttäviä ja niitä asennetaan lähinnä esteettisistä syistä tekemään kentästä kauniimpi, jolloin pelaamisesta tulee miellyttävämpää. Ne voivat kuitenkin myös vaikuttaa veden hyvinvointiin. Suihkulähteitä asennetaan usein näyttäville paikoille ja pidetään päällä päiväaikaan, jolloin kentällä on pelaajia. Kuitenkin niistä saa hyötyä myös muilla alueilla ja yöllä, jolloin ne estävät happitasojen luonnollisen romahtamisen.

Suihkulähdettä valitessa kannattaa myös pohtia sen muita vaikutuksia. Korkeat suihkulähteet voivat suihkuttaa vettä lammen ulkopuolelle ja kastella ja pehmentää lammen reunoja aiheuttaen pehmenemistä, jolloin lammen reunalle tulee helpommin vahinkoa ihmisten kävellessä siinä. Suihkulähteen ylläpitäminen myös kuluttaa sähköä. Jos suihkulähteen moottorin teho on 0,75 kw (1 hevosvoima), sen pyörittämiseen tarvitaan noin 1 kw. Jos laskelmissa käytetään sähkönhintaa 6 snt/kwh ja suihkulähde pyörii 12 tuntia päivässä neljän kuukauden ajan, tulee sen käytölle hintaa 86 euroa kaudessa.

”Ideaalitilanteessa vesi ilmataan tehokkaasti ja siirretään mahdollisimman laajalle alueelle lammessa”.

Veden riittävän ilmansaannin varmistamiseksi kannattaa käyttää nimenomaan tähän tarkoitukseen suunniteltuja suihkulähteitä. Yleisesti ottaen tehokkaimpia ovat laitteet, jotka tuottavat veden pinnan yläpuolella sarjan pieniä pisaroita laajalla alueella. Ideaalitilanteessa vesi ilmataan tehokkaasti ja siirretään mahdollisimman laajalle alueelle lammessa. Tämä on erityisen tärkeää lammissa, joissa on saaria tai matalia kohtia. Näissä on vaikeampi päästä käsiksi suuriin vesimassoihin yhdellä kertaa.

Osa suihkulähdelaitteista hyödyntää menetelmää, jossa veden virtauksen aiheuttama negatiivinen paine imee sisään ilmaa ja saa hapen liukenemaan veteen. Tämä menetelmä voi tosin olla jopa 35 prosenttia tehottomampi, mutta sen luoma voimakkaampi veden virtaus tasapainottaa tätä haittapuolta hyvin. Molemmilla menetelmillä vesi saa lisää ilmaa ja liikettä ja vaikeuttaa veden kerrostumista, jolloin happirikas vesi liikkuu koko lammen läpi.

Suihkulähteiden avulla saa vesiesteeseen tehtyä vähintäänkin hapekkaampia alueita, ellei jopa koko lammen vettä hapekkaammaksi. Ilmapumppua hyödyntävät suihkulähteet toimivat erityisen hyvin yli kaksi metriä syvissä vesissä, joissa ilmakuplilla on aikaa vaihtaa kaasuja noustessaan pintaa kohti. Nousevilla kuplilla on myös aikaa levitä laajemmalle alueelle.

Vesiesteet hyötykäyttöön

Joillain kentillä on kehitetty tapoja tehdä tuloja muullakin kuin golfilla esimerkiksi käyttämällä samoja resursseja useaan tarkoitukseen. Tällöin tulonlähteitä voi olla useista lähteistä, kuluja voidaan pienentää tai hajauttaa ja kiinnostusta palveluihin lisätä. Alueidensa lampien osalta jotkin kentät (Isossa-Britanniassa) ovat alkaneet tai ainakin suunnittelevat mahdollisuutta myydä kalastusoikeuksia vesiesteisiin niin, että siitä ei ole haittaa golfin pelaamiseen. Vesiesteitä voi käyttää myös kasteluvesivarantoina tai niihin voi ohjata sade- ja tulvavedet kentän alueelta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 60 % kentistä (Isossa-Britanniassa) käyttää juomavettä kasteluun. Kalliiden kustannustensa lisäksi näin kulutetaan jatkuvasti niukemmaksi muuttuvaa resurssia, joka on tarpeellinen kasvavalle väestölle.

Lue alkuperäinen artikkeli BIGGA:n sivuilta: https://www.bigga.org.uk/news-listing/ensure-golf-course-water-hazards-stay-healthy.html