Kun puhutaan golfkentistä, keskustelu keskittyy usein viheriöihin, väyliin ja pelattavuuteen. Harvemmin huomio kiinnittyy siihen, että oikein hoidettuna golfkenttä on merkittävä viheralue, joka voi jopa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi entiselle maatalousmaalle tai kaupunkien kupeeseen rakennettu kenttä voi luoda monipuolisemman elinympäristön kuin tehoviljelty pelto tai rakennettu ympäristö.
Suomessa golfkenttien yhteenlaskettu pinta-ala on lähes 12 000 hehtaaria. Tästä vain osa on varsinaista pelialuetta. Loput koostuvat metsistä, niityistä, kosteikoista, vesialueista ja muista kevyemmin hoidetuista ympäristöistä.
Monelle pelaajalle nämä alueet näyttäytyvät maisemana kierroksen ympärillä. Kentänhoidon näkökulmasta ne ovat kuitenkin paljon enemmän. Ne ovat elinympäristöjä, siirtymävyöhykkeitä ja suoja-alueita lukuisille lajeille.
Kaikkea ei leikata 3,5 milliin
Golfkentät muodostavat usein mosaiikkimaisen kokonaisuuden, jossa erilaiset elinympäristöt sijaitsevat lähekkäin. Juuri tämä vaihtelu tekee niistä kiinnostavia myös luonnon näkökulmasta.
Kosteikot tarjoavat elinympäristöjä sammakoille, sudenkorennoille ja vesilinnuille. Metsäreunat ja puustoiset alueet tarjoavat suojaa linnuille, hyönteisille ja piennisäkkäille. Kukkivat niityt taas tukevat pölyttäjiä, joiden merkitys luonnon toimivuudelle on valtava.
Erityisesti kaupunkiympäristöissä golfkentillä voi olla yllättävän suuri merkitys. Kun ympärillä rakentaminen lisääntyy ja viheralueet pirstaloituvat, laajat yhtenäiset golfalueet voivat toimia tärkeinä ekologisina käytävinä ja turvapaikkoina lajistolle.
Monimuotoisuus syntyy pienistä valinnoista
Luonnon monimuotoisuuden tukeminen golfkentällä ei tarkoita sitä, että kenttä jätetään hoitamatta. Kyse on ennen kaikkea fiksuista valinnoista.
Kaikkia alueita ei tarvitse leikata samalla tavalla tai samalla tiheydellä. Kun osa karheikoista niitetään vasta loppukesällä, alueille ehtii syntyä kukkivaa kasvillisuutta. Tämä tarjoaa ravintoa pölyttäjille koko kasvukauden ajan.
Monilla kentillä lisätään myös luonnonmukaisia alueita tarkoituksella. Kentän reuna-alueille voidaan jättää lahopuuta, perustaa niittyjä tai ennallistaa kosteikkoja. Myös lintujen ja lepakoiden pesäpönttöjen asentaminen, pienten hiekka-alueiden luominen pölyttäjille tai risukasojen jättäminen pieneläinten suojaksi ovat esimerkkejä pienistä, mutta merkittävistä teoista.
Tutkimuksissa on havaittu, että monimuotoisempi kasvillisuus lisää myös hyönteisten, lintujen ja muiden eliöiden määrää. Mitä enemmän erilaisia elinympäristöjä kentällä on, sitä enemmän elämä siellä yleensä viihtyy.
Moderni kentänhoito on ympäristöosaamista
Golfkentänhoito mielletään joskus edelleen pelkäksi ruohonleikkuuksi. Todellisuudessa työ on nykyään paljon laajempi yhdistelmä agronomiaa, ympäristöosaamista ja pitkäjänteistä suunnittelua. Kentänhoitaja on paitsi nurmiasiantuntija, myös yhä useammin paikallisen ekosysteemin hoitaja.
Modernissa kentänhoidossa tavoitteena ei ole maksimoida hoitoa, vaan optimoida sitä. Tämä näkyy esimerkiksi veden käytössä, ravinteiden hallinnassa ja kasvinsuojelussa.
Monilla kentillä hyödynnetään integroidun kasvinsuojelun periaatteita, joissa ongelmia pyritään ehkäisemään ennakoivasti ja kemiallisten aineiden käyttö pidetään mahdollisimman tarkasti kohdennettuna. Myös eurooppalainen golfala on sitoutunut vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja kehittämään jatkuvasti ei-kemiallisia hoitomenetelmiä.
Samalla golfkenttien rooli osana kestävää ympäristöä on noussut yhä vahvemmin esiin myös Euroopassa. EU:n Green Deal -tavoitteet, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen näkyvät yhä enemmän myös urheilun ja liikuntapaikkojen kehityksessä.
Pelaajakin on osa kokonaisuutta
Luonnon monimuotoisuus ei ole vain kentänhoidon asia. Myös pelaajilla on oma roolinsa.
Usein tärkein asia on yksinkertaisesti huomata ympäristö paremmin. Golf on harvinaisen luontoläheinen laji. Harvassa harrastuksessa liikutaan neljä tuntia yhtäjaksoisesti keskellä vaihtelevaa maisemaa, vuodenaikojen rytmiä ja luonnon ääniä.
Se, että väylän reunalla kukkii niitty, kosteikolla pesii lintupari tai metsänrajassa jätetään osa alueesta luonnontilaisemmaksi, ei ole sattumaa. Taustalla on paljon harkintaa ja pitkäjänteistä työtä.
Luonnon kunnioittaminen näkyy myös pienissä teoissa kierroksen aikana. Roskat kuuluvat roskiin, tupakantumpit ja nikotiinipussit niille tarkoitettuihin astioihin. Kentän ympäristö ei ole vain maisema pelaajalle, vaan elinympäristö lukuisille lajeille.
Jätä hyvä jälki ei tarkoita vain alastulojäljen korjaamista. Se tarkoittaa myös sitä, että pidämme yhdessä huolta ympäristöstä, jossa saamme pelata.
Golfkenttä on ennen kaikkea paikka pelaamiselle. Samalla se voi olla myös paljon enemmän. Hyvin hoidettu golfkenttä ei sulje luontoa pois, vaan parhaimmillaan tekee sille tilaa. Se ei ainoastaan turvaa paikallista lajistoa, vaan myös rikastuttaa itse pelikokemusta, tehden jokaisesta kierroksesta ainutlaatuisen matkan suomalaiseen luontoon.
